Muinaisessa Kreikassa ja Roomassa oliiviöljyä ja hiekkaa tai hohkakiveä käytettiin ihon puhdistamiseen. Nykyään ihon puhdistamiseen on tarjolla laaja valikoima erilaisia aineita. Valmistajien on tärkeää valita raaka- aineita, jotka eivät ärsytä ihoa.

Vuosisatoja eri yhteiskunnat ovat kehittäneet ratkaisuja valmistaakseen saippuan, joka puhdistaa sekä vartalon että vaatteet. Antiikin Kreikan ja Rooman resepti ihon puhdistamiseen sisälsi oliiviöljyä, jota levitettiin iholle. Usein öljyyn lisättiin hiekkaa tai hohkakiveä, jonka jälkeen seos poistettiin iholta kuumalla vedellä. Saippuan valmistus on ollut jatkuvaa kehitystä, joka on johtanut tämän päivän monimutkaisiin tuotteisiin.

Ihottuma on yleistä

Emme tiedä miten yleistä kuivumisesta johtuva ihottuma oli ennen. Nykyään tiedämme, että ihottumaa esiintyy käsissä ja muualla vartalossa yleisesti. Monien työpaikkojen korkea hygieniavaatimus merkitsee raskasta kuormitusta iholle. Se voi aiheuttaa ihoärsytystä ja allergiaa. Ihoärsytyksen ja allergian voi myös itse aiheuttaa valitsemalla iholle haitallisia ja kuivattavia aineita tai käyttämällä liian suurta valikoimaa puhdistusaineita.

Ihon uloin kerros on vain millimetrin paksuinen. Iho on kuin tiiliseinä; keratinosyytit epidermiksessä ovat kuin tiilet ja keratinosyyttien tuottama rasva on kuin laasti (kts. Ihokoulun kohdat 1 ja 11). Kuiva ja kylmä ilma, liika veden käyttö ja liiallinen saippuan sekä shampoon käyttö ovat ensisijaisia uhkia ihon suojatoiminnalle.

Ihon omaa rasvaa liuotetaan

Pesun tarkoitus on poistaa lika ja mikro–organismit iholta. Vesi, jopa kuuma vesi, tehoaa vain osittain likaan. Halutun pesutuloksen saamiseksi meidän täytyy lisätä pesuainetta. On tärkeää muistaa, että pesuaine tulisi sovittaa ihon likaisuuteen. Muuten on suuri vaara, että lipidi, eli ihon suojakerroksen rasva liukenee pois pesuaineilla, joita käytämme lian poistoon.

Haasteena on valita tuote, joka puhdistaa tehokkaasti, mutta ei vaikuta ihon suojaan enempää kuin on tarpeen. Joillakin meistä riski saada kuiva iho on suurempi kuin toisilla. Tämä koskee erityisesti henkilöitä, joilla on atooppista ihottumaa tai jotka kärsivät atooppisesta allergiasta, kuten heinänuhasta, astmasta tai turkisallergiasta. Vaalea tai kuiva iho aiheuttaa myös lisääntynyttä nestehukan riskiä.

Arvioidaan, että jopa 25 % työntekijöistä kärsii ihottumasta tai allergiasta. Kehittääkseen tuotteita, jotka soveltuvat mahdollisimman monelle, valmistajan on oltava erityisen tarkkana valitessaan ainesosia. Ajan myötä tieto tuotteen raaka-aineista on lisääntynyt. Pääraaka-aine nykyaikaisessa käsihygieniatuotteessa on pinta-aktiiviaine. Niitä on useita ja niillä kaikilla on omat etunsa ja haittansa. Ne omaavat yleensä hyvän puhdistusominaisuuden. Kuluttajat toivovat monesti, että käsihygieniatuotteet vaahtoavat, tuntuvat miellyttävältä ja ovat houkuttelevan tuoksuisia. Tämä on saavutettu esim. yhdistämällä useita erilaisia pinta- aktiivisia aineita ja lisäämällä hajusteita.

Valitettavasti tällaiset vaatimukset johtavat monesti tuotteisiin, joilla on eriasteisia ihoa ärsyttäviä ominaisuuksia.

Testaus osoittaa ärsytysasteen

Ihotestillä voidaan selvittää tuotteiden ihoärsytystä. Tuotteen ei-toivottuja ominaisuuksia testataan asettamalla ainetta laastarin alle ihoa vasten suhteellisen pitkäksi aikaa, usein moneksi päiväksi. Tuotteella, joka aiheuttaa ärsytystä laastarin alla, oletetaan olevan sama negatiivinen vaikutus, jos sitä olisi käytetty päivittäin pidemmän aikaa. 

Tuote, joka ei aiheuta ihoärsytystä laastaritestillä, soveltuu yleensä herkkäihoisille käyttäjille. Uudet testit osoittavat, että Sterisolin saippuat eivät aiheuta ihoärsytystä. Näin ollen niitä voidaan suositella myös herkän ihon omaaville.